Kertomus PiLY:n retkestä Suomenojalle ja Laajalahdelle

Tänne voit lisäillä retkikertomuksia läheltä ja kaukaa. Mainitsehan kohteen otsikossa.

Valvojat: Deattan, Jared, admin

Jukka T Helin
Viestit: 335
Liittynyt: 24 Helmi 2015, 21:56

Kertomus PiLY:n retkestä Suomenojalle ja Laajalahdelle

Viesti Kirjoittaja Jukka T Helin » 02 Syys 2015, 15:56

PiLY:n bussiretki kohti Uudenmaan lintupaikkoja alkoi Tampereen keskustorilta viime lauantaiaamuna klo 6.00. Bussi saapuikin tällä kertaa paikalle. Viikkoa ennen bussisähläyksen vuoksi retki jouduttiin ikävästi peruuttamaan. Mutta nyt päästiin matkaan. Säätilakin oli nyt hieman viileämpi kuin se olisi ollut viikkoa aiemmin.

Aluksi matka suuntautui Espooseen Suomenojan altaille. Tämä lintukohde on monille pirkanmaalaisillekin perin tuttu. Olen itsekin käynyt siellä vuosien mittaan hakemassa eliksiä ja muutoin lintuja katselemassa. Esimerkiksi valkoposkitiiran olen tuolta saanut elislistalleni. Bussin pujottelu Espoossa kohti Suomenojaa oli vain aikamoisen hidasta runsaiden tietöiden vuoksi.

Suomenojan parkkipaikalle saavuttiin komeassa loppukesän säässä hieman ennen puoli yhdeksää. Pensaikoista kuului peippojen ja tiklien ääniä. Metsäkirvisiä muutti ja bussin vieressä tiksutti punarinta. Lähdimme kävelemään altaita kohti. Altaiden reunat olivat laajalti pensaikkojen vallassa. Tämä haittasi havainnointia altaille. Myös itäisen tornin eteen oli kasvanut puustoa. Toivottavasti liiallista pensaikkoa ja puustoa karsitaan tulevaisuudessa, jotta lintujen havainnointi helpottuisi tällä vilkkaasti retkeilyllä alueella.

Altailla oli havainnoitavissa lukuisasti liejukanoja ja harmaasorsia -niin nuoria kuin aikuisiakin lintuja. Valitettavasti mustakurkku-uikut, joista altaat ovat myös kuuluisat, poistuvat paikalta jo elokuun alussa. Mustakurkku-uikut jäivät tästä syystä näkemättä. Alueen muuta vesilinnustoa olivat lapasorsat, haapanat, telkät ja tukkasotkat. Petolinnuistakin voitiin nauttia. Varpushaukka lenteli pari kertaa varisten kiusana altaiden reunamilla. Lisäksi nuori ruskosuohaukka esitteli lentotaitojaan voimajohtojen välissä puikkelehtimalla.

Suomenojan jälkeen suuntasimme kohti Otaniemeä ja Laajalahtea. Maarin tornin edustalla on laaja lietealue, joka kerää loppukesästä alkaen muun muassa kahlaajia sekä lepäileviä vesilintuja ja hanhia. Rannikkoa pitkin kulkee myös loistava petolintureitti. Maarin torni on varsinkin viikonloppuisin tähän vuodenaikaan hyvin miehitetty. Maarin entisen tornin viereen on nyt rakennettu lisätorni, joka vähentää tilanahtautta.

Pitkospuita pitkin siirryimme Maarin tornille. Sääkin alkoi tuntua entistä lämpimämmältä. Maarin tornin edustan lietteellä oli muun ohessa suosirrejä, suokukkoja, liroja, metsäviklo, lapinsirrejä, pikkusirrejä sekä nuori isosirri. Haapanoita, lapasorsia, taveja ja harmaasorsia lepäili lietteen ja veden rajalla. Valkoposkihanhia lenteli ja käyskenteli siellä täällä.

Petolintujakin saatiin ihailla kauniissa poutasäässä. Nuolihaukkoja ja varpushaukkoja kaarteli yläpuolella. Kanahaukka jäi joksikin aikaa istumaan lietteelle. Sääksi ja hiirihaukka kävivät koukkaamassa alueen kautta. Lisäksi ruskosuohaukkoja oli liikekannalla. Pari merikotkaakin nähtiin.

Päätimme unohtaa kävelyn luontopolkua pitkin Laajalahden toiselle puolelle Elfvikiin. Siirryimme takaisin bussiin ja ajelimme Villa Elfvikin parkkipaikalle. Parkkipaikka on varsin ahdas busseja ajatellen. Lisäksi viikonloppuisin Villa Elfvikissä on aina runsaasti väkeä liikkeellä, koska alue on suosittua ulkoilu- ja retkeilyaluetta. Tämä näkyy parkkipaikalle pysäköityjen autojen määrässä.

Osa retkeläisistä poikkesi heti Villa Elfvikiin nauttimaan virvokkeita ja muita herkkuja. Osa matkasi Elfvikin lintutornille, vaikka kuumuus sai hien pintaan. Elfvikin tornista havaittiin harmaahaikaroita, kanadanhanhia ja nuolihaukkoja. Ruskosuohaukkakin kierteli ruovikon yllä. Merilokki nautti saalistamaansa kalaravintoa. Elfvikin torni ei ole niin suosittu lintuhavainnointikohde kuin Maarin torni lahden toisella puolella.

Elfvikin tornivierailun jälkeen poikkesin itsekin Villa Elfvikiin virvoittautumaan retken rasituksista. Mustikkapiirakka ja kahvi tekivät terää. Nuolihaukkojen kiikitys kuului Villa Elfvikin terassille asti. Taivaalle alkoi kerääntyä tummia sade- ja ukkospilviä. Kun lähdimme matkaamaan Tamperetta kohti onnistuneen retkipäivän jälkeen, alkoivat myös sadekuurot. Alkumatkasta satoi aika rankastikin, mutta sää selkeni vähitellen saavuttuamme Pirkanmaan puolelle.

Retkeläisille oli tarjolla monia mukavia lajeja. Kahlaajiin sai tutustua hyvin Laajalahdella. Liejukanoja ja harmaasorsia pystyi havainnoimaan läheltä Suomenojalla. Petolintujakin voitiin kiikaroida mukavasti. Bussimatkan varrella havaittiin kurkia ja aika suuria kottaraisparvia.

Kiitokset kaikille retkelle osallistuneille!
Liitteet
Tukkasotka. Espoo. Suomenoja-2.jpg
Tukkasotka. Espoo. Suomenoja
Nuolihaukka. Espoo. Laajalahti. Maarin torni-2.jpg
Nuolihaukkoja kaarteli Maarin tornin yllä.
Liejukana nuori. Espoo. Suomenoja.jpg
Nuoren liejukanan voi nähdä nyt myös Tampereen Iidesjärvellä.
Harmaasorsa. Espoo. Suomenoja-6.jpg
Harmaasorsa on Suomenojalla yleinen.