Pääsiäisajan retkeilyä Orivedellä ja Kuhmalahdella

[Jukka T Helin]

Retkeilin pääsiäisen aikana jo lapsuudestani tutuilla Oriveden ja Kangasalan Kuhmalahden alueilla. Lounais-Pirkanmaalla olisi ollut esimerkiksi suuria hanhiparvia (Punkalaitunelta oli laskettu lähes 2 000 hanhen parvi) ja muutoinkin lounaassa olisi ollut enemmän lintuja. Päätin kuitenkin seurata kevään edistymistä pienestä takatalvesta huolimatta tutuissa maisemissa. On hyvä retkeillä eri puolilla Pirkanmaata kautta vuoden. Näin saadaan tietoa kevään edistymisestä ja lintujen saapumisesta koko Pirkanmaan alueelle.

Keli oli muuttunut kylmenpään suuntaan. Lintuja oli jo saapunut keväisissä keleissä monipuolisesti Pirkanmaallekin, mutta kylmä jakso oli tyrehdyttänyt muuttoa. Pellot ovat itäisellä Pirkanmaalla vielä melkoisen tyhjät. Kiuruparvia voi havaita, ja kuulla kiurujen esittävän reviirilauluaan korkealta taivaalta. Yli sadankin töyhtöhyyppäparvien voi nähdä lentelevän sinne ja tänne. Töyhtöhyyppien reviiripuolustus ja soidinmenotkin naukumisineen ovat kuitenkin käynnissä. Kurkipariskuntia oli siellä täällä töräytellen toisilleen ja ilmoitellen reviireitään.

Pitkänäperjantaina kävin mökillä Oriveden Rönnissä. Rönnin sulassa uiskenteli lukuisasti laulujoutsenia. Paikalla oli myös muutama kanadanhanhi sekä telkkiä ja isokoskeloita. Yhtäkkiä huomioni kiinnittyi joutsenten seassa uiskentelevaan kyhmyjoutsenpariskuntaan. Kyhmyjoutsenen havaitseminen Orivedellä ei ole mikään säännöllinen tapahtuma. Lisäksi kyhmyjoutsen on Pirkanmaalla vähentynyt tuntuvasti viime vuosien aikana. Laulujoutsenpariskunta ajoi kyhmyjoutsenet toiseen paikkaan sulassa. Kyllä laulujouutsenpariskunnat keväisin jahtaavat myös toisiaan. Mieltä ylensi jälleen tuo laulujoutsenten upea keväinen toitottelu. Sellaisiakin ääniä on kuulunut, että laulujoutsenten pitämä toitottelu olisi luonnossa häiriötekijä. Itse en tällaista kantaa ymmärrä. Kansallislintumme kuuluu äänineen suomalaiseen luontoon. Ja paljon enemmän kuin se keväinen moottorisahan jatkuva koväääninen virittely.

Pitkäperjantain aikana poikkesin myös Hirtopohjassa. Tämä arvokas lintulahti oli vielä lähes kokonaan jäässä. Lahden rannan koivikosta löytyi pyrstötiaispariskunta, joka ilmeisesti aikoo pesiä alueella. Pienissä sulissa oleskeli kaksi telkkäpariskuntaa ja jokunen sinisorsa. Jäällä lepäili kaksi joutsenpariskuntaa etäällä toisistaan.

Pulmuset ovat olleet todella vähissä tänä keväänä. Aikaisin paljastuneet pellot eivät suosi pulmusten viivähtämistä Pirkanmaalla, vaan upeat valkoisina välkähtelevät parvet hurahtavat nopeasti Pirkanmaan yli pohjoista kohti. Onnistuin kuulemaan Pappilanniemen Valkosiipitornista muuttavan pulmusen ääntä. Tämä on ainoa havaintoni pulmusesta tältä keväältä.

Pääsiäissunnuntaina sitten lähdin ajelemaan Kuhmalahden kautta Orivedelle. Käväisin Tervaniemessä ja katsastin myös Tervvaniemenlahden. Tervaniemenlahti on ollut aikoinaan erinomainen lintupaikka, mutta paikan arvo linnustollisesti on tuntuvasti vähentynyt vuosien mittaan. Tervaniemen Myllyvainiolle muodostuu keväisin laaja tulvalammikko, joka kerää vesilintuja, hanhia ja kahlaajia. Nyt tulvalammikon tienoilla oli vielä hiljaista. Parisenkymmentä töyhtöhyyppä näkyi pellolla ja saman verran sinisorsia tulvalammikossa. Kuitenkin tulvalammikon tuntumasta isoja haapoja kasvavasta saarekkeesta kuului harmaapäätikan soidinhuutelua. Tämä on vanha perinteinen harmaapäätikan reviirialue. Toisen harmaapäätikan kuulin sitten samana päivänä Oriveden aseman vieressä Hiedan rannassa, kun lähdin astelemaan autosta kohti Valkosiipi-lintutornia.

Pääsisäissunnuntaina katsastin jälleen Kuoresalmen ja Rönnin sulat. Nyt Rönnistä laskin 104 laulujoutsenta. Kyhmyjoutsenet olivat kadonneet paikalta, mikä ei ole yllättävää. Kuoresalmessa uiskenteli telkkien ja isokoskeloiden joukossa uivelonaaras. Kaulushaikarakin puhalteli jo kahdella eri paikalla: Kuhmalahden Maljastensalmella ja Pappilanselän toiselta puolen Säynäniemen suunnalta. Molemmat tuttuja ja vakituisia kaulushaikarareviireitä. Pappilanlahdella oli uutena lajina punasotkakoiras. Tavien ääntäkin kuului jostakin luhdan kasvillisuuden seasta.

Retkeily jatkui pääsiäismaanantaina. Tällöin päätin kuitenkin pysyä yhdellä paikalla eli Pappilanniemen lintutornilla mahdollista muuttoa seuraten. Polun varrella tornille lauloi punarinta puromaisen solisevasti, pikkutikka ja käpytikat rummuttivat sekä kauempaa kuului palokärjen jyhkeä rummutus.

Valkosiipitornin vieressä loruili toinen punarinta. Punarintoja oli näin ollen saapunut maisemiin. Laulujoutsenia laskin saapuessani lahdelta tuollaiset 144 paikallista. Jostakin kauempaa Pappilanselän toiselta puolelta kuluui lisää joutsenten ääniä. Lahti oli kylmän yön vuoksi mennyt aika lailla jäähän edelliseen päivään verrattuna. Laulujoutsenten lisäksi paikalla oli 24 kanadanhanhea sekä 21 naurulokkiakin. Kalalokkien määrä oli lisääntynyt kymmenkuntaan.

Aikainen heinätavipariskunta viihtyi lahden sulassa luhdan suojissa edelleen. Punasotkakoirasta ei enää näkynyt, mutta nyt paikalla oli kolme pariskuntaa haapanoita ja yksi ylimääkoiras. Koreita jouhisorsiakin oli saapunut lahdelle yhden koiraan ja kolmen naaraan voimin. Rantapuissa kierteli enimmillään 80 urpiaista. Pajusirkku lauleli säettään luhdan pensaissa.

Muuttoa ei juurikaan ollut. Hyyppiä liikkui kohti pohjoista vajaa satakunta. Hiirihaukka muutti sekä kaksi esiaikuista merikotkaa. Joitakin pieniä hanhiparvia suuntasi koillista kohti. Määritetyt hanhet olivat metsähanhia. Kiurujaklin oli muutolla ja jonkin verran peippoja. Peippokoiraat lauloivat jo monilla paikoilla reviireillään Pappilanniemessäkin.

Pääsiäissunnuntaina tein Kuhmalahden Maljastensalmella minkkihavainnon. Minkit ovat levinneet moniin paikkoihin Pirkanmaallakin. Minkki nousi vedestä ja seurailemaan omia puuhiani. Tuntui olevan varsin kesy. Minkki voi olla vesilinnunpesille hyvinkin vahingollinen, vaikkakin vesilinnut ovat osaltaan sopeutuneet pitämään puoliaan maapetoja ja muitakin petoja vastaan. Minkki on kuitenkin laji, joka ei kuulu suomalaiseen luontoon. Minkin vahingollisuus lintukannoille tulee esiin etenkin ulkosaaristossa.

Odotettavissa on jonkinlainen muuttorynnistys, kun keli vaihtuu muuttoa suosivaan lämpimämpään suuntaan. Maltetaan vielä hitusen, vaikka mieli onkin malttamaton.