Yksityistiellä ajamisen ja kulkemisen oikeus linturetkillä

[Jukka T Helin]

Kun liikutaan autolla linturetkillä, joutuu usein miettimään, millä teillä on laillista ajella autolla ja millä taas ei. Yleiset julkisen vallan ylläpitämät tiet eivät synnytä pohtimista, mutta yksityistiet ovat asia erikseen. Yksityisteiden alussa on useasti kaikenlaisia rajoittavia merkkejä ja puomeja. Yksityisteiden käyttämisestä on tullut usein ankaria kiistoja paikallisten ja luonnossa retkeilevien kesken. Yksityisteitä on maassamme 360 000 kilometriä eli 80% kaikista teistä.

Yksityistielain 1 §:ssä määritellään, mitä teitä yksityistielaki koskee. Ns. omat tiet jäävät yksityistielain soveltamisen ulkopuolelle. Oma tie on sellainen tie, jota vain kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus käyttää. Oma tie kulkee yhden kiinteistön alueella ja se voi olla esimerkiksi peltotie tai metsätie. Ulkopuolisella ei ole lähtökohtaisesti oikeutta käyttää omaa tietä ilman lupaa moottoriajoneuvolla ajamiseen. Omaa tietä voi kuitenkin käyttää jokamiehenoikeuden mukaisesti. Oman tien voi usein erottaa siitä, että tiellä ei ole nimeä tai että tie näyttää johtavan vain yhdelle kiinteistölle.

Lain mukaan yksityistien käyttäminen on sallittua satunnaiseen moottoriajoneuvolla ajamiseen, ellei liikennemerkillä ole asetettu kieltoa tai rajoituksia. Toinen tapa on antaa tien käyttämisen kielto todisteellisesti sille, jota vastaan kielto halutaan asettaa. Pelkkä informatiivinen yksityistien merkki ei vaikuta tähän satunnaiseen käyttöoikeuteen. Jos kunta tai valtio on myöntänyt yksityistien perusparantamiseen tukea, ulkopuolista liikennettä ei voida kieltää 10 vuoteen. Kunnan myöntämä kunnossapitoavustus vaikuttaa siten, että liikennettä ei saa rajoittaa saantivuoden aikana. Sen sijaan vanhan lain mukainen Kemera-avustus (valtion metsänhoito- ja metsänparannustuki, jota on käytetty metsätien rakentamiseen)) ei aseta rajoituksia kieltää ulkopuolisten ajamista moottoriajoneuvolla metsäteillä. Uuden lain mukaan, joka tuli voimaan kesällä 2016, Kemera-avustuksella rakennettu metsätie on pidettävä avoinna virkistyskäytölle eräin poikkeuksin 10 vuoden ajan siitä, kun tuki on kokonaan maksettu.

Tieliikennelain mukaan puomi ja kieltomerkki ovat liikenteen ohjauslaitteita. Niiden asettamiseen tarvitaan kunnan suostumus, jos ohjauslaite on pysyvä. Yksityistielle, jonka osakkaat yhteisesti tai tiekunta ovat saaneet avustusta ( ei siis Kemera-avustusta), voidaan kunnan suostumuksella laittaa kieltomerkki vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Vaaditaan, että ulkopuolisten liikennöinti synnyttää huomattavaa haittaa.

Yksityistietä voi käyttää jokamiehenoikeuden perusteella esimerkiksi jalan tai pyörällä kulkemiseen. Yksityisen tien merkki tai yksityisaluekyltti tai muu kieltomerkki eivät poista jokamiehenoikeuksia. Jokamiehenoikeuden käyttäminen ei kuitenkaan saa aiheuttaa vahinkoa, haittaa tai häiriötä.

Mitä on yksityistien satunnainen käyttäminen? Tähän on vaikea antaa vastausta lain tai oikeuskäytännön nojalla. Jos käyttää tietä kerran kuukaudessa, onko tämä satunnaista? Entä joka toinen viikko? Kun yksityistien käyttäminen muuttuu satunnaisesta säännölliseksi, tarvitaan tieosakkaiden tai tiekunnan lupa. Satunnaisuuden määritteleminen edellyttäisi enemmän konkretiaa, mitä ei laista, sen perusteluista eikä oikeuskäytännöstäkään löydy.

Oma kiintoisa kysymys yksityistien käytöstä saattaa nousta esiin lintuharrastuksessa, kun yksityistien varrelta löytyy harvinainen lintu. Tällöinhän yksityistielle voi ohjautua runsaasti autoliikennettä ajallisesti lyhyenä aikana. Yksityistielain mukaan (80§) ei-tieosakkaan järjestettyyn toimintaan, joka selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia, tarvitaan osakkaiden tai tiekunnan lupa. Tämä koskee erilaisia tapahtumia. Käyttömaksu voidaan periä toiminnan järjestäjältä, jos osallistujia ohjataan paikalle. Lisäksi korvausvelvollisuus vahingoista saattaa tulla kysymykseen. Voisiko esimerkiksi bongariliitto olla tällainen käyttömaksusta ym. vastuussa oleva toiminnan järjestäjä, jos lintutiedotuksen kautta ohjataan paikalle satamäärin bongareita? Tai jokin muu lintuyhdistys, jos ohjaamisen kriteerit täyttyvät riittävän hyvin?

Kun yksityistietä voi lain perusteella ajaa moottoriajoneuvolla luvallisesti, on myös mahdollista pysäköidä auto maastoon siten kuin laissa sallitaan. Taajaman ulkopuolella moottorikäyttöisen ajoneuvon voi pysäyttää ja pysäköidä tien välittömään läheisyyteen, jos turvallinen pysäköinti tätä edellyttää eikä siitä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle kohtuutonta haittaa (MaastoliikenneL 2 luku 4 § 8 kohta).

Yksityistiellä saa näin ollen ajaa moottoriajoneuvolla satunnaisesti ja vahinkoa tuottamatta, jos sitä ei ole liikennemerkillä kielletty. Sen sijaan kiinteistön sisäisellä tiellä (saattaa olla muun muassa peltotie tai metsätie), jota on oikeus käyttää vain kiinteistön omistaja tai haltija, moottoriajoneuvolla ajaminen ei ole sallittua, vaikka kieltomerkkejä ei olisikaan. Luvattomasta tienkäytöstä voi seurata sakkorangaistus. Teiden statuksen määrittely ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista paikan päällä.

Suositeltavaa on käyttää järkeä ja tilannetajua. Kun harkitaan yksityistien käyttöä, on syytä ottaa huomioon myös tien kunto (esimerkiksi kelirikkoaika). Autot on pysäköitävä teiden varsille siten, että liikenne tiellä ei esty eikä autoista ole muutakaan haittaa. On syytä aina kuunnella paikallisasukkaiden toiveita herkällä korvata. Näin turvataan jatkossakin alueella käynti ja esimerkiksi lintujen havainnointi. Sopuisasti toimimalla edistetään lintuharrastusta ja annetaan lintuharrastajista myönteinen kuva.

Tässä kirjoituksessa voitiin puuttua vain perusasioihin. Moni erityistilanne jäi käsittelemättä. Vireillä on yksityistielain uudistus, joka toteutuessaan tuo mukanaan muutoksia nykyiseen lakiin.

Jukka T. Helin